Maaliskuun 2018 sociuslainen

Sunnuntai 17.2.2019 - Jenni & Reeta


Mitä sinulle kuuluu?
Vannoutuneena ja hyvinkin lahjakkaana valittajana voisin tässä nyt paasata kaikkea negatiivista siitä, kuinka opintopisteitä ei kerry millään ja kandin kirjoittaminen on toivotonta, MUTTA kaikkien yllätykseksi en niin tee. Sen sijaan kerron, että minulle kuuluu suhteellisesti katsoen ihan hyvää. Pään päällä olevan katon, sopivan täyden jääkaapin ja toistaiseksi vielä plussan puolella olevan pankkitilin lisäksi iloa elämään tuo erityisesti se, että tuossa pari viikkoa sitten nappasin itselleni kesätyöpaikan täältä Kuopiosta. Se on kuulkaa hienoa viime kesän Joensuun komennuksen ja mummon nurkissa pyörimisen jälkeen. Ja tietysti vappukin on tässä aivan jo nurkan takana. Eli elämässä ei oikeastaan mitään hätää. Paitsi se kandi. Heh.
Mitä sociuslaisuus merkitsee sinulle?
Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana sociuslaisuus ei merkinnyt minulle yhtikäs mitään ja taisinkin jo useaan otteeseen julistaa, kuinka ”opiskelijaelämä on ihmisen parasta aikaa”-hokema on maailman isoin kusetus. Mutta sitten minusta tuli vahingon kautta tuutori, tapasin muutaman hirvittävän mukavan ihmisen ja ennen kuin huomasinkaan löysin itseni lähes asumasta socius-huoneella. Eli sellaista mukavan rentoa yhdessäoloa se merkitsee. Ja myöskin yhteistuumin parhain päin selitettyä opintojen välttelyä.
Jos olisit puu, mitä lajia edustaisit ja miksi?
Öö tämä on kyllä hankala kysymys. Koskapa tässä nyt kuitenkin kärsin hirvittävästä lomakuumeesta ja erityisesti mieli vetäisi reissaamaan Toscanaan, niin vastaukseni olkoon että sypressipuu olisin. Siellä saisin sitten pönöttää keskellä Italian viiniviljelmiä ja nauttia auringosta.
Miltä näyttää Reetan kevät?
Minun kevääni kuuluisi näyttää ahkeralta opiskelulta ja väsymättömältä opintopisteiden metsästykseltä. Kuitenkin tuntien itseni (ja ystäväni) pahoin pelkään, että kevät näyttää huoneella lorvimiselta ja toukokuiselta opintopistepaniikilta. Ja tietysti aivan tosi paljon se näyttää vapulta!
Julian kysymys: Oletko aamuisin torkuttaja vai nousetko heti ylös? Jos olet, miksi? Tiedostatko, että se on itselleen valehtelua, eikä tee sinusta yhtään pirteämpää?
Vastaukseni on, että en ole torkuttaja. Sen sijaan olen se henkilö, joka asettaa herätyskellon soimaan aivan liian optimistisesti ajateltuun aikaan ja sitten kellon soidessa siirtää herätyksen inhimillisempään ajankohtaan eli yleensä parisen tuntia eteenpäin. Tätä en toki laske itselle valehteluksi, vaan täysin toimivaksi vireystilan lisääjäksi. Että sanoisin kyllä olevani äärimmäisen laiska ja heikko sänkyyn lorvimaan jäävä yksilö, mutta torkuttamiseen en sorru. Ja syy lorvimiseen on hyvin yksinkertaisesti se, että maailma vaatii minulta aktiivisuutta heti aamusta ja keho vaatii vähintään kymmenen tunnin yöunia. Keho voittaa tämän taiston aina.
Kysymys huhtikuun sociuslaiselle
Öö tämä onkin nyt kaikkein vaikein…no kysytäänpä sitten vaikka, että mikä on kaikkein omituisin tapasi? Jos sinulla ei ole omituisia tapoja (kyllä kaikilla pitäisi olla), niin kerro jostain muusta tavastasi josta saat hyvän tarinan aikaiseksi. Tai sitten vaikka jonkun muun ihmislapsen omituisista tavoista.

Avainsanat: kajaani, reeta, sosiaalityö


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini