Tammikuun 2018 sociuslainen

Perjantai 15.2.2019 - Jenni Hiltunen


Mitä sociuslaisuus merkitsee sinulle?
Eittämättä häkellyin hieman tästä kuukauden sociuslainen -ehdotuksesta. Suhteeni ainejärjestöön on aika kiperä: paljon tiivistyy varmaan siihen, että en koskaan käyttänyt haalareita, jos kohta Sociushuoneella ja useissa dokaustapahtumissa taajaan kävinkin. Voisin ajatella Socius ry:n jäsenyyden olevan jonkinlainen hyväksyvä saareke muutoin kovin sumeassa korkeakoulumaailmassa.

Mitä odotat alkaneelta vuodelta?
Runebergintorttuja, Godspeed You! Black Emperorin keikkaa, valmistumista, arjen pieniä seikkailuja ja käänteitä, elämänkulullista jäsentymistä – en siis kai mitään kohtuutonta!

Miltä maisteriopinnot maistuvat?
Lempiruoalta (omassa tapauksessa varmaan siis pizzalta), josta kuitenkin puuttuu jotain. Fantasiapizzaan saa itse valita täytteet, mutta vähän tuntuu kuitenkin nyt toisluokkaisilta raaka-aineilta? Missä tän ravintolan työntekijät on? Oisko tän pizzan nyt kuitenkin pitänyt olla vähän pidempään uunissa?
Petri kysyy: Oletko menossa Cheekin jäähyväiskonserttiin 24.8.2018? Jos et, niin miksi ihmeessä? Jos olet, niin nähdään siellä!
On selvää, että Cheekin moniaineksisen figuurin ja taiteilijantyön nauttiminen olisi antoisaa. Mielestäni Cheekin kontribuutiot myöhäiskapitalistiselle populaarikulttuurille (valkoinen cismies laulaa itsestään yhdeksän levyllisen verran) ovat kiistattomia ja kaava on kulttuurihistorian kaanonia ravistelevalla otteellaan raikas ja omintakeinen. Ihmiset tarvitsevat esikuvikseen taistelijoita, jotka jaksavat valaa uskoa omaan menestykseen epäreiluista lähtökohdista huolimatta. Jylhä itsekorostus ja suorastaan apoteoosiin kilvoitteleva teksti toimivat innoittajana olemaan niin leija ja lentämään täysin omilla leveleillä muiden hikoillessa omissa pyrinnöissään. Taitelijan voidaan siis nähdä tarjoavan oman ”aktiivimallinsa” ja metaeettinen teoriansa itsekeskeisen kilpailuyhteiskunnan moraalikatoa torjuvasta lähimmäisenrakkaudesta.
Lisäksi Cheekin väsymätön työ tasa-arvon edistämiseksi ilmenee yksiselitteisesti tekstien naisdiskurssissa: yleisimmät naisia emansipatoivat sanavalinnat kuten ämmät, hutsut, hu**at ja heille varatut teonsanat kuten imekää mun melaa, kiilottakaa mun auto tai palvokaa mun habaa puhkuvat uutta, luutuneita ajatustapoja haastavaa riemua, tuoden uudesta tulokulmasta paljon kaivattua tuoretta ajattelua ja näkökulmia suomalaisen sukupuolijärjestelmän analysointiin ja haastavat kuulijan reflektoimaan omia moraalispoliittisia sitoumuksiaan ja maailmassa olemistaan. Erityisnostona ”en nää estoja leideilt / kääntyy lesboja streiteiks” –riimiä voidaan pitää voimakkaana kannanottona seksuaalivähemmistöjen syrjintää vastaan.
Vaikka Cheek todellakin palkitsee kuulijansa korkeatasoisella tuotannollaan, päätin jättää konsertin väliin. Toivotan Petrille ja muille menijöille unohtumatonta elämystä!
Kysymykseni helmikuun sociuslaiselle:
Nautitko laskiaispullissa enemmän mantelimassasta vai hillosta? Suhtaudutko asiaan normatiivisesti? Jos et alkuunkaan pidä laskiaispullista, kysyn: mikä kirjan hahmo tunnet olevasi tai haluaisit olla? Jos et lue kirjojakaan, niin – voi peeveli – keksi sitten itsellesi joku kiva kysymys!

Avainsanat: huonepohdiskelija, antti, cheekfilosofia


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini